Palmikkovillapaita

Vihdoinkin valmis - nappeja vaille

Tätä tehdessä vaadittiin pitkää pinnaa ja soveltamiskykyä.

Alkuperäinen innoituksen lähde - isän villapaita. Sellainen, josta olen aina pitänyt. Olisin kuulemma saanut tämänkin omakseni, mutta se oli liian iso - oli siis tehtävä oma. Ja koska ohjetta ei ollut valmiina, tästä syystä oli otettava vähän mittoja, piirrettävä kuvioita ruutupaperille ja laskettava silmukoita. Kiinnostus meinasi välillä loppua kesken, mutta loppu hyvin - kaikki hyvin. 

Tässä vaiheessa oltiin voiton puolella jo! Elämäni ensimmäinen tämänlainen kaulus, jota varten piti hieman koluta ystävän Novita-lehtiarkistoja. Kiitos M!

Rakas kummityttöni on innostunut myös neulomisesta. Olen äärimmäisen ylpeä palmikoista, joita hän tekee. 

Kurkkaa Sukkapuikko & puuvilla :)

Syksyn merkit

Viimeistään siitä tiedän syksyn tulleen, kun tekee mieli kaivaa villalangat kaapista. Puikoilla nyt pitkävartiset kämmekkäät. 

Ohje Novitan syksy 2011-lehdessä. Toivottavasti valmistuvat pian!

Ja niinhän siinä kävi, että oliivipuu muutti sisätiloihin. 

Kulta rakas, älä tiputa lehtiä - lupaan hoitaa ja vaalia sinua parhaan taitoni mukaan :)

Satoa tuli tänä syksynä peräti yhden oliivin verran!

Vihdoinkin

Siinä se nyt on. Viimeinkin valmiina. Pitkälle tultiin siitä mallista, mikä alun perin oli mielessä; villatakki hupulla. Ei villatakki, ei huppua - pidän tästäkin. Ensi talvena uudet kujeet.

Ohje löytyy täältä. Itse vähän muokkasin kaulusosaa ja sen verran sanottakoon, että N:o 7 pienemmillä puikoilla olisi tullut pikkasen napakampaa neulosta.

Alla Vero Modan pitkähihainen perustrikoo. Viime viikonloppuna vietimme ystävän kanssa shoppailu-/vapaapäivää ja hankin näitä edellisten jatkoksi kaksi lisää; valkoisen ja tummansinisen. Pidän niin tästä pidemmästä mallista, mutta parasta paidassa on sen materiaali - pese ja pidä!

Valoa

Valo tulvii ikkunoista sisään. Se on armoton ja paljastaa kaikki tahrat, sormenjäljet ja pölypallot. Jatkuvasti saa mopata lattioita, pyyhkiä kaapinovia ja kääntää sälekaihtimia kiinni, ettei likaiset ikkunat häiritsisi. Kevätsiivous siintää jo mielessä.

Vastaikään sain uuden sisustuskirjan - Mary Lambertin Fenghui sisustuksessa. Oiva teos aiheesta kiinnostuneelle! Huone kerrallaan olen edennyt omassa kodissani yrittäen saada energiaa virtaamaan, vaihtanut huonekalujen paikkaa, karsinut turhaa, siivonnut kaappeja.

Anja Banksin 10 feng shui neuvoa aloittelijalle kannattaisi jokaisen lukea, silmäillä edes läpi ja poimia omalta tuntuvat asiat. Vanhassa Voi Hyvin-lehdessä oli myös aikoinaan artikkeli "Romun keskeltä rauhaan". Siinä kuvattiin osuvasti, kuinka koti heijastaa sisäistä tilaamme ja miten nurkista pursuava roju saa ajatukset sekaviksi. Turhasta roinasta irtipäästäminen vapauttaa ja siivoamalla kodin siivoaa myös elämän. Romun kertyminen kodin eri osiin kuvaa eri asioita.

Kellari - menneisyys ja alitajunta

Siivoton ja ylipursuava kellari kertoo menneisyyden ratkaisemattomista ongelmista. Säilytä kellarissa vain sellaisia tavaroita, joita tarvitset.

Vintti - tulevaisuus

Roju vintillä kuvastaa tulevaisuuden pelkoa. Vintin siivous lisää luottamusta elämään.

Ulko-ovi - asenne ulkomaailmaan ja omaan elämään

Eteiseen kertyvä roina hidastaa elämässä eteenpäin pääsemistä ja rajoittaa mahdollisuuksia.

Ovet ja käytävät - asioiden sujuminen

Ovissa roikkuvat kassit tai vaatteet tukkivat energiavirtoja. Vapauta kulkuväylät tavaroista, niin energia pääsee liikkumaan kodissasi.

Olohuone - kodin sydän

Sydän voi olla myös keittiön ruokapöytä tai muu mieluinen oleskelutila. Tee siitä mahdollisiman viihtyisä ja kutsuva asettamalla sinne itsellesi tärkeitä esineitä.

Keittiö - elinvoiman lähde

Jos jääkaappisi on tyhjä tai siellä on vanhaa ruokaa, laiminlyöt perustarpeitasi. Ruoki itseäsi terveellisellä ja tuoreella ruoalla. Vaali kauneutta kattauksissa.

Makuuhuone - elämän energia

Älä säilytä likapyykkiä tai muuta roinaa makuuhuoneessa. Vaihda vuodevaatteet usein, jotta energia pysyy raikkaan. Poista sängyn alla olevat tavarat, niin nukut makeammin.

Kylpyhuone - tyyneys ja rauha

Liian monet purnukat ja purkit kertovat levottomuudesta. Valitse sellaisia voiteita ja pesuaineita, joita käytät viikoittain. Laita ne kaappiin. Pidä purkit siistinä ulkoa ja sisältäpäin.

Niinpä. Minä kiroan sen päivän, kun ostin sängynaluslaatikoita. Pakko myös myötää, että vaatehuone on toinen ongelmakohtani. Säilytystilaa on aivan liian vähän. Tästä päästään taas eteisremonttiin ja uusiin kaapistoihin, mutta se tuonnempana.

Puikoilla tällä hetkellä harmaa kauluri. Kertaalleen purettu ja nyt viittä vailla valmis. Täydelliset naiset alkaa pian, valmistunee siis vielä tämän illan aikana.

Villatakin puolikas

Siinä se nyt on myttynä olohuoneen pöydällä. Lanka meni ja loppui, eikä sitä löydy mistään, vaikka kissojen ja koirien kanssa on etsitty. Ei voi enää kuin nauraa. Toinen puoli etuosasta jäi kesken ja huppu uupuu. Että sellainen villatakki!

Lanka on Novitan Tempo 618, väri 070. Jos näet jossakin, niin huikkaa ihmeessä! Soitin jo Novitallekin, mutta loppu mikä loppu.

Vihertää jo

Herneenversot puskevat purkista esiin

ja ensimmäiset bambulangasta neulotut tiskirätit ovat valmiit

Villatossut

Pidän Huopanen-langasta ja olen tehnyt siitä hattuja ja lapasia. Samoihin malleihin kyllästyy, mutta aina on yhtä mielenkiintoista seurata, mikä yllätys pesukoneesta tulee huovutuksen jälkeen. Kun löysin näiden tossujen ohjeen, oli suorastaan pakko kokeilla.

Omat mustani ovat "kokeiluversiot", mutta seuraaviin maltoin lukea ohjeen ihan loppuun saakka ja sain kuin sainkin kunnon kärjet aikaiseksi. Tossupariin kului lankaa n. 1,5 kerää (ohjeessa 2 kerää), mutta minulla oli käytössä pienemmät puikot kuin ohjeessa neuvotaan.

Lanka Novita Huopanen

Värit 099 (musta) ja 571 ("koralli")

Ja kuten aina, huopuminen tapahtuu joka kerta vähän eri tavalla riippuen paljon koneen täyttöasteesta. Molemmilla kerroilla pesin tossut 50 asteessa, mutta jälkimmäisellä kerralla kone oli melko vajaa ja tästä syystä huopuminen tapahtui tehokkaasti. Tossuista tuli niin kikkanat, että sain hiki päässä venyttämällä venyttää niitä ja siitä huolimatta ne jäivät aika napakoiksi. Puiset lestit olisivat auttaneet asiaa. Voi kumpa löytäisin sellaiset jostakin.

Mihin pakkaset menivät?

Juuri, kun sain valmiiksi palmikkokaulurin ja omat ranteenlämmittimeni, pakkaset vaihtuivat vesikeliin. Peukut pystyyn, että ensi viikolla pakastaisi taas. Ei toki tarvitse ihan niitä - 20 asteen pakkasia tulla.

Kauluri on tehty Kaitaliinan ohjeita mukaillen. Kiitos ohjeen jakamisesta!

Viime aikoina palmikkoa on syntynyt palmikon perään. Jo vähän kyllästymiseenkin saakka. Nyt puikoilla olevassa työssä vaihdoin palmikot helmineuleeseen, mutta harmaanväreissä mennään vieläkin.

Weapons against frost

Ei palele enää! Osaksi siksikään, että pahimmat pakkaset tuntuvat olevan ainakin hetkeksi ohi. Näillä aseilla taisteltiin kuitenkin taannoin:

No freezing anymore! Partly because the worst frosts have passed, at least for a while. With these weapons I fought recently:

Ranteenlämmittimet/Wrist warmers

Lanka/Yarn: Seitsemän veljestä

Sisko ja ystäväkin saivat omansa - My sister and friend also got their own

Pitkävartiset sukat/Long wool socks

Lanka/Yarn: Seitsemän veljestä

Lahjaksi saatu lampaanvillainen huopa. Ihana!

Sheep's wool blanket which I got as a gift. Just love it!

Sunday

Eräänlaisena juhlapäivänä voisin pitää tätä sunnuntaita, jolloin sain viimein valmiiksi paperinarutabletit. En tiedä, miksi niiden teko tuntui niin työläiltä. 

This was quite special day. Finally I got ready the paper yarn placemats. I don't know why they took so much time.

Ensi kertaa pöytään pääsi myös H&M:ltä aiemmin tilattu liina.

The tablecloth which I ordered already some time ago from H&M was on the table today for the very first time.

En muista edelleenkään muista Arabian astiasarjan nimeä. Astiat ovat leimojen mukaan vuosilta 1966-1967. Hihkaise, jos sinä muistat.  

I still can't remember the name of this Arabias set of dishes. Prints told that they are from 1966-1967. Please told me if you remember.

Pakastaa

Talvi on parhaimmillaan. Pakkasta ja auringon kimmellystä. Tänään katselin ikkunan läpi vaaleanpunaisen sävyissä leikkivää taivasta ja harmittelin, ettei kamera ollut mukana.

Winter is at it best. Frost and shimmering of the sun. Today I looked through the window at the sky that plays shades of pink and regret the fact that I didn't take the camera with me.

Aiemmin suunnittelemani harmaa kaulaliina vaihtuikin valkoiseen, koska en löytänyt sopivan väristä ja paksuista lankaa. Nyt ajateltuna, ei harmita yhtään. Tässä valkoisessa unelmassa ei tule vilu pihalla.

The gray scarf that I previously designed changed to white, because I couldn't find a suitable color and thick yarn. Now speaking, it doesn't irritate me at all. In this white dream I won't freeze outdoors.