Se tunne, kun haet jotakin ja viimein löydät sen.
Korvaamatonta.
Yleensä se tapahtuu täysin yllättäen ja silloin se myös saa suurimman hymyn kasvoille.
Isoäitini oli aikoinaan Havilla töissä ja häneltä jäi minulle paljon kruunukynttilöitä. Olen etsinyt niitä varten tietynlaisia kynttilänjalkoja, kiertänyt kirpputoreilla ja hakenut, koska tiesin, etten välttämättä löydä haluamiani kaupasta ja mielestäni aina on parempi löytää jotakin vanhaa kuin ostaa uutta.
Mainitsin asiasta äidilleni ja viime kertaisen mökkireissun jälkeen hän toi kassillisen kynttilänjalkoja katsottavaksi. Joukossa oli täydelliset kynttilänjalat! Juuri sellaiset, jollaisia olin etsinyt. Äitini ystävän vanhat. Steariinissa, pölyssä ja patinassa - mutta niin kauniit. Pesun ja kiillotuksen jälkeen ne pääsivät heti olohuoneeseeni!
Ja kyllä, kuten aina ennenkin - hakkaan taas päätäni seinään!
Tämä orkidea on jo toinen tänä syksynä. Katsotaan, kuinka kauan tällä kertaa yhteinen taipaleemme kestää :)
*click*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti