Syvä huokaus. Alkukesäinen remontti otti ja laajeni, niin kuin yleensä käy. Kun laitat yhden paikan kuntoon, toinen vieressä näyttää kuluneelta ja se on myös kunnostettava. "Eteisremontti" on kutakuinkin valmis, niitä pieniä hienosäätöjä, jotka aina jäävät viimeiseksi on vielä jäljellä. Kun jalka- ja ovenkarmilistat olivat paikallaan, pakkasin matkalaukun ja suuntasin etelän lämpöön lepuuttamaan hermoja ja hankkimaan päivetystä.
Jokaisen remontin jälkeen olen aina sanonut: "Ei enää koskaan" ja niin varmasti sanoisin nytkin, jos en matkan varrella olisi oppinut, että se on valetta. Joka tapauksessa tällä hetkellä en tunne minkäänlaista vetovoimaa siveltimiin ja hiekkapaperiin, maalinkatkuun ja hiontapölyyn, jatkuvaan kaaokseen ja elämään remontin keskellä. Yllä oleva kuva antaa ruusuisen kuvan siitä, mitä elämä täällä todellisuudessa oli. Se on otettu siinä vaiheessa, kun olen ollut keittiössä remonttia paossa ja kahvia juodessa miettinyt, millaisen lattian valitsisin. Muistan yhä elävästi ne viimeiset yöt, jotka nukuin todellisen myllerryksen keskellä makuupussissa joka paikan ollessa niin täynnä tavaraa, ettei tiennyt minne astua. Kerran kun äitini tuli kesken pahimman sekasorron käymään täällä, hän oli saada paniikkikohtauksen. Itse olin jo siinä vaiheessa tottunut tilanteeseen. Aikataulu oli tiukka, koska täällä piti olla paikat kunnossa ennen ystävän kylään tuloa. Hyvä niin - asetettu takaraja ruoski koko ajan eteenpäin.
Valokuvia läpi käydessä huomaan, etten ole ikuistanut kaikkea sitä mitä täällä työstin. Parempi näin, sillä osan painan mielelläni unholaan. Yhtenä iltani istuin viinitonkan kanssa eteisen lattialla ja pudistelin päätäni. Sillä hetkellä mietin, mihin todella olin ryhtynyt. Kaikenlaiset projektit ovat kuitenkin antoisia, tämä myös. Varsinkin kun sait itse suunnitella ja toteuttaa sen.
Tämänkin kokoisessa asunnossa riittää väliovia. Kuuden oven hionta, paikkaus ja maalaus ottivat oman aikansa. Varsinkin, kun meillä oli pieniä näkemyseroja koirien kanssa siitä, millä tavoin homma hoidetaan. Kaverit, kun haluaisivat olla ehdottomasti kaikessa aina mukana ja se joskus hidasti töiden etenemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti