Dimcay

Vielä muutama aiempi lomakuva, jotka piti saada tänne jo ajat sitten. 

Helteisenä päivänä suunnattiin vehreään jokilaaksoon piknikille ja uimaan kylmässä jokivedessä. Paikka, missä aika menee kuin siivillä ja missä todella virkistyy silloin, kun muualla on polttavan kuumaa. Virvottavaa vettä on kaikkialla ympärilläsi, kun istut varjon alle syömään.  

Kiitos paikallisopppaille retkestä!

Loma

Se tunne, kun istut kentällä ja odotat koneen lähtöä. Tiedät loman olevan edessä, aurinkoa ja merta hyvässä seurassa. Sillä hetkellä toivoisit ajan pysähtyvän. 

Seuraava lomaviikko on nyt käsillä - se vietetään koti-Suomessa, yhtälailla hyvässä seurassa, toivottavasti auringosta nauttien. Meri vaihtuu järveen ja hotelli mökkiin, mutta edessä on viikon verran silkkaa lomailua! 

Juhlaa

Rakkaan ystävän häitä juhlittiin heinäkuun lopulla ja kaason pestistä selvittiin, vaikka hienoista säätöä päivään mahtuikin. 

Ja taas korkokengissä kipsuttelun jälkeen tuntui hyvältä sujauttaa Havaianakset jalkaan. Saa nähdä, miten pitkälle niissä voi kulkea - aamuisin on jo niin kylmä. 

Kesäpäivän iloja

Ne kerrat, kun tänä kesänä on paistanut kunnolla ja on ehtinyt ottamaan aurinkoa, mahtuvat yhden käden sormiin. Voi kumpa vielä paistaisi niin. 

Hawaiian Tropicia ja lukemista kassiin, koirat mukaan ja aurinkotuoliin. Kello jätetään kotiin - ei ole kiire minnekään. 

Torstaihin

Lopputulos

Livingetc-lehden kesäkuu 2012 numerossa oli hyvä artikkeli valokuvaaja Paul Massayn kodista; sopivan beach, kodikas, viihtyisä, valoisa. Ja miten ihastuttava lankkulattia! Onneksi tämä lehti sattui käsiini viime tipassa, kun vielä arvoin eri lattiamallien kanssa. Eräskin mallikappale oli tässä vaiheessa jo kannettu kotiin, stemmattu ja palautettu liikkeeseen. Veljen vaimo oli mukana, kun viimeisen kerran etsimällä etsittiin sopivaa ja minä lähetin ystävälle valokuvia, jotta hän voisi sanoa mielipiteensä vaihtoehdoista. Kaikista eniten pidin harmaansävyisestä "lankusta". Se sopi värien puolesta kotiini parhaiten, vaikka aluksi pitkään mietinkin onko se liian kesämökkimäinen. Vielä en ole katunut hetkeäkään. Se on kaunis ja mukavantuntuinen paljasta jalkaa vasten. 

Eteiseen tuli uusi kaapisto ja koska lattia jatkuu suoraan sieltä olohuoneen puolelle, uusittiin laminaatti koko matkalta. 

Yhtenäisyyden vuoksi "lankku" jatkuu vielä makuuhuoneessakin.

Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen! Mikään ei ole mukavampaa kuin nauttia nyt tästä kaikesta. En voi kyllin kiittää perhettäni korvaamattomasta avusta, kaikkia teitä ystäviä, jotka elitte hengessä mukana, autoitte sopivanlaisen kaapiston suunnittelussa, laminaatin valinnassa, neuvoitte ja tsemppasitte. Naapureita kiitän pitkästä pinnasta, kun jaksoivat kuunnella jatkuvaa hiomakoneen ulinaa ja kiitos kaapiston kasaajalle ja listojen laittajalle. 

Tuunausta

Siinä vaiheessa, kun tela oli kädessä, vanha tv-taso sai myös ilmeenkohotuksen. Maalasin sen kokonaan valkoiseksi liukuovien ollessa ennen koivunväriset. Ihan putkeen ei tämäkään homma lopulta mennyt, sillä jätin ovet yöksi kuivumaan irralleen ja aamulla olohuoneeseen tullessa minua odotti yllätys.

Koirat olivat osallistuneet "tuunaustalkoisiin". Voin sanoa, etten tiennyt itkeäkö vai nauraa. Maalarin valkolakkaa sai hinkata lakkabensiinillä pois ja osa ei edes lähtenyt. Mutta tuskin kenelläkään on ainakaan näin persoonallisia sohvia.

Remonttia

Syvä huokaus. Alkukesäinen remontti otti ja laajeni, niin kuin yleensä käy. Kun laitat yhden paikan kuntoon, toinen vieressä näyttää kuluneelta ja se on myös kunnostettava. "Eteisremontti" on kutakuinkin valmis, niitä pieniä hienosäätöjä, jotka aina jäävät viimeiseksi on vielä jäljellä. Kun jalka- ja ovenkarmilistat olivat paikallaan, pakkasin matkalaukun ja suuntasin etelän lämpöön lepuuttamaan hermoja ja hankkimaan päivetystä.

Jokaisen remontin jälkeen olen aina sanonut: "Ei enää koskaan" ja niin varmasti sanoisin nytkin, jos en matkan varrella olisi oppinut, että se on valetta. Joka tapauksessa tällä hetkellä en tunne minkäänlaista vetovoimaa siveltimiin ja hiekkapaperiin, maalinkatkuun ja hiontapölyyn, jatkuvaan kaaokseen ja elämään remontin keskellä. Yllä oleva kuva antaa ruusuisen kuvan siitä, mitä elämä täällä todellisuudessa oli. Se on otettu siinä vaiheessa, kun olen ollut keittiössä remonttia paossa ja kahvia juodessa miettinyt, millaisen lattian valitsisin. Muistan yhä elävästi ne viimeiset yöt, jotka nukuin todellisen myllerryksen keskellä makuupussissa joka paikan ollessa niin täynnä tavaraa, ettei tiennyt minne astua. Kerran kun äitini tuli kesken pahimman sekasorron käymään täällä, hän oli saada paniikkikohtauksen. Itse olin jo siinä vaiheessa tottunut tilanteeseen. Aikataulu oli tiukka, koska täällä piti olla paikat kunnossa ennen ystävän kylään tuloa. Hyvä niin - asetettu takaraja ruoski koko ajan eteenpäin. 

Valokuvia läpi käydessä huomaan, etten ole ikuistanut kaikkea sitä mitä täällä työstin. Parempi näin, sillä osan painan mielelläni unholaan. Yhtenä iltani istuin viinitonkan kanssa eteisen lattialla ja pudistelin päätäni. Sillä hetkellä mietin, mihin todella olin ryhtynyt. Kaikenlaiset projektit ovat kuitenkin antoisia, tämä myös. Varsinkin kun sait itse suunnitella ja toteuttaa sen. 

Tämänkin kokoisessa asunnossa riittää väliovia. Kuuden oven hionta, paikkaus ja maalaus ottivat oman aikansa. Varsinkin, kun meillä oli pieniä näkemyseroja koirien kanssa siitä, millä tavoin homma hoidetaan. Kaverit, kun haluaisivat olla ehdottomasti kaikessa aina mukana ja se joskus hidasti töiden etenemistä.