Jotkut kodit ovat sellaisia, että jo ensimmäisellä käynnillä ihastut niihin. Ne eivät ole yksinomaan kauniita, vaan myös persoonallisia ja asukkaidensa oloisia. Muistan elävästi aivan ensimmäisen kerran, kun vierailin täällä - mieleni räpsi koko ajan kameralla kuvia ja silmäni vaelsivat malttamattomina ahmien uusia toinen toistaan kauniinpia esineitä, asioita ja sisustuksellisia oivalluksia.
Viimein sain kutsun, jota olin odottanut pitkään - minua pyydettiin valokuvaamaan tämä koti. Olin innoissani!
Ystäväni oli jokin aika sitten palannut Kööpenhaminasta, joten kahvipöydässä donitsien ohella sain kuvausten lomassa nauttia Tanskasta tuoduista sisustuslehdistä. Esittelen myöhemmin yhden blogin, johon tutustuin juuri näitä lehtiä selatessa.
Hauska idea!
Pienet numerot tuolien selkämyksissä.
Tämän kaapin tuunausta taisin olla avustamassa vuosia sitten. Se oli hauskaa! Nyt sen sisältönä on kauniit lasipurkit, kynttilät ja niiden säilytyslaatikot, Pentikin porot ja sievät keramiikka-astiat.
Ystävät ja perhe
Ja mitä olisi koti ilman koiraa - ei mitään!
Tässä talossa hännänheiluttajia on kaksinkappalein.
Nuoren neidin seinällä on juuri se teksti, johon ihastuin viime kesäisellä Joensuun reissulla. Eräässä sisustusliikkeessä näin taulun, jonka teksti jäi pysyvästi mieleeni.
Jotkin asiat ottavat hieman aikaa toteutuakseen. Kun nämä kuvat otettiin oli ystävälläni jo vahvasti mielessä asunnon myyminen.
Nyt seuraava askel on otettu - lisää kuvia ja tietoa asunnosta löydät
täältä.
Käy kurkkaamassa!