Ensimmäinen adventti, pikkuväkeä kylässä

Tänään, ensimmäisenä adventtina, sain mieluisia vieraita. Illan pimentyessä istuttiin pöydän ääreen glögille ja karistettiin kolkkous pois nurkista. Päivällä satoi räntää. Ei vielä tietoakaan lumesta ja pakkasista. Harmittaa.
Mietimme yhdessä syntymäkuukauden vaikutusta lempivuodenaikaan. Minä olen vahvasti sitä mieltä, että niillä on keskinäinen vaikutus. Omalla kohdallani tämä pitää täysin paikkansa; talven lapsi rakastaa lunta, jäätä, pakkasta ja valkeutta. Mutta, kuten kaikessa, myös minun teoriassani poikkeus vahvistaa säännön. Myönnän, ystäväpiirissänikään päätelmäni ei ole aukoton.

Vähän valkoista, paljon harmaata

Päivän harmaus on suoraan verrannollinen mielialaan. Lämpötilan noustessa lumi suli ja kaikki kaunis valkeus oli äkkiä poissa. Todella sääli. Valokuvaaminen ei onnistu tänään, eikä oikein muutkaan jutut. Hyvällä omalla tunnolla olen illan tekemättä mitään. Saunan kyllä lämmitän, täällä kun se on mahdollista. Vähän kynttilöitä ja jouluglögiä. Hyvä iltahan tästä vielä tulee.

Loppuviikon ohjelmaa

Viikko on jo pitkällä. Enää yksi päivä töitä ennen viikonloppua. Perjantait menevät monesti hurmoksessa, kun odottaa edessä olevia vapaapäiviä. Olen menossa lauantaina Suomen lasimuseon joulumyyjäisiin. Siellä on muun muassa böömiläisiä, lampputyönä puhallettuja joulukoristeita. Minusta ne ovat kauniita. Edellisinä jouluina olen ripustanut lahjana saatuja böömiläisiä lasipalloja ikkunaan roikkumaan. Lumisina jouluina ne ovat erityisen kauniita valkoista maisemaa vasten.

Tämä ilta huipentui ystävän puheluun. Tosiystävien kesken ei ajalla ole merkitystä. Vaikka edellisestä yhteydenpidosta olisikin aikaa, voi jatkaa siitä mihin viimeksi jäi. Aina et pysty olemaan rakkaidesi lähellä. Joskus riittää tieto siitä, että toinen on olemassa ja ajattelee sinua. Lämpimiä halauksia rakkaille ystävilleni ja läheisilleni.

Haukku

Välillä hyvinkin pienet asiat saavat hyvälle tuulelle. Itse iloitsen yhä tästä Haukku-avaimenperästä, johon tunsin vetoa jo ensisilmäyksellä. Ostin sen viime syksynä erikoisnäyttelystä, johon osallistuin koirani kanssa. Lisätietoa Haukusta ja tekijästä löytyy täältä.
Arvostan suuresti käsityötä ja pyrin itsekin tekemään paljon käsillä. Joskus luovuuden puute tappaa innostuksen, toisinaan taas ajatuksia tulee nopeammin, kuin niitä ennättää toteuttaa. Aina tuolloin pitäisi lähettyvillä olla suunnittelukirja, johon ikuistaa kaikki villeimmätkin ideat.

Minne päivät karkaavat

Vajaa kuukausi jouluun ja silti tuntuu, että marraskuu vasta alkoi. Päivät kuluvat nopeasti. Tämä päivä muuttuu pian eiliseksi ja päivän tekemättömät työt siirtyvät huomisiksi.

Sain eilen vinon pinon valokuvia ja tämän illan yhtenä ohjelmana oli niiden laitto albumiin. Kuvien järjestäminen vie yksistään jo yllättävän pitkän ajan, puhumattakaan niiden sommittelusta kansioon. Liimaus odottakoon huomiseen. Joissakin asioissa olen pikkutarkka ja juuri tälläiset ovat niitä, joita hiotaan, kunnes ne miellyttävät silmää. Kevyempi ja spontaanimpi asenne olisi joskus paikallaan.

Iltaan kuuluivat myös yllätysvieraat, jotka toivat lisäväriä arkisiin kuvioihin. Yhdessä oli kiva pelata erä Dominoa ja lopuksi pystyttää palikat peräjälkeen. Dominoefekti on uskomaton ja usein elämässäkin täyttä totta. Harmi, ettei ollut kahta pakettia dominonappuloita.

Tummia sävyjä

Myräkkä tuli eilen niin kuin luvattiin ja jatkuu yhä, vaikkakin vaisummin. Eilen jännitin pääseekö vanhempieni kone liikkeelle, koska lumipyryn vuoksi lennot Helsinki-Vantaalla myöhästelivät ja osa peruuntui kokonaan. Heidän lentonsa lähti viimein kolme tuntia myöhässä ja tänään sain soiton, että perille on päästy. Hyvää lomaa onnelliset!

Minä nautin lumesta ja illan tummista sävyistä. Kieltämättä kuvaaminen on mukavampaa hyvässä valossa, tunnelmasta tulee muuten helposti synkkä. Tämä ilta ei ollut synkkä, vaikka lenkki ystävän ja koirien kanssa muuttui melkoiseksi extreme-urheiluksi, kun tarvoimme umpihangessa. Runsas lumi kasteli nilkat ja teki liikkumisesta hankalaa, mutta silti nauratti. Lenkin jälkeen maistui lämmin juotava valokuvia katsellessa. Taisimme siinä sivussa maistaa myös yhdet Mozartin kuulat, mutta vain yhdet.

Viikonvaihde

Eilen oli ihana päivä. Lähdimme kälyni kanssa aamusta Helsinkiin. Ei kiirettä, ei hoppua, sopivasti aikaa sisustuskaupoissa, ulkona syömistä ja kahvittelua, hyvästä seurasta nauttimista. Joitakin kotiintuomisiakin löytyi. Tässä niistä muutamia Kanavarantaan avatusta AmandaB:n-liikkeestä.

Nyt odotan saapuvaa myrksyrintamaa. Lumimyräkän pitäisi tulla muutaman tunnin sisällä. Samalla pitäisi pakata tavaroita muutamaksi viikoksi. Toimin koti-, koira- ja lapsenvahtina vanhenpieni loman ajan. Vauhdikkaat viikot edessä pikkusiskon ja kolmen koiran kanssa.

Perjantaikin meni jo

Eilinen päivä ei mennyt aivan putkeen. Olin töissä pitkään ja kotona väsytti. Piti tehdä paljon asioita, mutta tässä lopputulos. Yöllä heräsin taas sohvalta. Oli nukkumatti yllättänyt kesken kaiken.

Touhukas torstai

Puuhaa riitti tänään. Töiden jälkeen siivousta ja kotitöitä. Illalla sambailua ja kaupassa käynti. Kaiken lisäksi treffi-ilta, Dr. Housen kanssa. Eilen tipahti postiluukusta uusin Koti ja Keittiö-lehti, jota vieläkään en ole kunnolla päässyt lukemaan. Viikonloppuna sitten.

Huuretta ja kimallusta-artikkeli tunnelmoi joulun hengessä. Kauniit ja herkät kuvat olivat mieleeni.

Aina jokin kiinnittää erityisesti huomion. Tällä kertaa se oli tanskalainen klaffipöytä 1800-luvulta.

Kuva-arvoitus

Mistä tämä kuva on peräisin?

Vastaus: Tästä vanhasta kahvipurkista (minusta suorastaan ihastuttava)

Purkki on isovanhempieni vanha, enkä rehellisesti sanottuna tiedä, miltä vuosikymmeneltä. Tätä idyllistä kahvilaa tuskin enää on, tai se on ollut alunperinkin taiteilijan mielikuvitusta. Äkkiä katsottuna taka-alalla oleva rakennus näytti Tuomiokirkolta. Taidan varmuuden vuoksi kävellä lauantaina siitä ohi ja katsoa katukuvaa hiukan tarkemmin.