Kevätsiivousta

Olen viime päivien ajan kolunnut kotona paikkoja; käynyt tarpeettomia tavaroita läpi, järjestänyt, pinonnut, siirrellyt huonekaluja, tuskaillut ja siirrellyt lisää huonekaluja. Urakka on yhä kesken, mutta suhteellisen hyvällä mallilla. 

Vaihtelin samalla tauluja ja ruuvasin yhden taulun paikalle koukun. Yllättävän pieni asia, joka jaksaa ilahduttaa. Siihen on helppo ripustaa, vaikka seuraavan päivän vaatteet aamua varten odottamaan. 

Näitä "pesulahenkareita" saisi olla enemmän. En tiedä, miksi olen tykästynyt niihin. Varmaan siksi, että ovat niin yksinkertaisia. Musta-valkoinen neuletakki löytyi poikien alerekistä. Koko taitaa olla luokkaa 152/158, mutta passaa hyvin. Minä en ole niin tarkka myöskään siitä, miten päin napit takissa ovat :) Hauskin ostos vähään aikaan!

Ongelma

Kerran aiemmin jo mietiskelin sitä, miten paljon tyynyjä täällä kotona on. Ratkaisin niiden säilytysongelman hetkellisesti sillä, että hain kellarikomerosta mummon vanhan korin, jossa hän kuljetti pyykkejä aikoinaan pesutupaan. Näin sohvilla olevia tyynyjä ja vilttejä sai koirilta turvaan. 

Tai niin ainakin hetkellisesti luulin...

Ihmetys oli aluksi suuri, kun huomasin mitä kaksikko oli keksinyt. Ja pokassa oli lopulta pitelemistä, kun seurasin niiden ahtautumista koriin, jossa parhaimmillaan oli kaksi vilttiä ja neljä untuvatäytteistä tyynyä. 

"Mitä? Eikö täällä saakkaan olla?"

Kaunis koti

Jotkut kodit ovat sellaisia, että jo ensimmäisellä käynnillä ihastut niihin. Ne eivät ole yksinomaan kauniita, vaan myös persoonallisia ja asukkaidensa oloisia. Muistan elävästi aivan ensimmäisen kerran, kun vierailin täällä - mieleni räpsi koko ajan kameralla kuvia ja silmäni vaelsivat malttamattomina ahmien uusia toinen toistaan kauniinpia esineitä, asioita ja sisustuksellisia oivalluksia.  

Viimein sain kutsun, jota olin odottanut pitkään - minua pyydettiin valokuvaamaan tämä koti. Olin innoissani! 

Ystäväni oli jokin aika sitten palannut Kööpenhaminasta, joten kahvipöydässä donitsien ohella sain kuvausten lomassa nauttia Tanskasta tuoduista sisustuslehdistä. Esittelen myöhemmin yhden blogin, johon tutustuin juuri näitä lehtiä selatessa. 

Hauska idea!
Pienet numerot tuolien selkämyksissä.

Tämän kaapin tuunausta taisin olla avustamassa vuosia sitten. Se oli hauskaa! Nyt sen sisältönä on kauniit lasipurkit, kynttilät ja niiden säilytyslaatikot, Pentikin porot ja sievät keramiikka-astiat. 

 

Ystävät ja perhe 

Ja mitä olisi koti ilman koiraa - ei mitään!

Tässä talossa hännänheiluttajia on kaksinkappalein.

Nuoren neidin seinällä on juuri se teksti, johon ihastuin viime kesäisellä Joensuun reissulla. Eräässä sisustusliikkeessä näin taulun, jonka teksti jäi pysyvästi mieleeni. 

Jotkin asiat ottavat hieman aikaa toteutuakseen. Kun nämä kuvat otettiin oli ystävälläni jo vahvasti mielessä asunnon myyminen. 

Nyt seuraava askel on otettu - lisää kuvia ja tietoa asunnosta löydät täältä. 

Käy kurkkaamassa!