Palmikkovillapaita

Vihdoinkin valmis - nappeja vaille

Tätä tehdessä vaadittiin pitkää pinnaa ja soveltamiskykyä.

Alkuperäinen innoituksen lähde - isän villapaita. Sellainen, josta olen aina pitänyt. Olisin kuulemma saanut tämänkin omakseni, mutta se oli liian iso - oli siis tehtävä oma. Ja koska ohjetta ei ollut valmiina, tästä syystä oli otettava vähän mittoja, piirrettävä kuvioita ruutupaperille ja laskettava silmukoita. Kiinnostus meinasi välillä loppua kesken, mutta loppu hyvin - kaikki hyvin. 

Tässä vaiheessa oltiin voiton puolella jo! Elämäni ensimmäinen tämänlainen kaulus, jota varten piti hieman koluta ystävän Novita-lehtiarkistoja. Kiitos M!

Rakas kummityttöni on innostunut myös neulomisesta. Olen äärimmäisen ylpeä palmikoista, joita hän tekee. 

Kurkkaa Sukkapuikko & puuvilla :)

Yhdessä

Pukinkontissa oli jouluna uudet lakanat. Marimekon Yhdessä. 

Kiitos S - nämä ovat ihanat!

Se tunne, kun menet juuri vaihdettuihin lakanoihin ensimmäisen kerran nukkumaan - sitä on vaikea verrata mihinkään :)

Faith-teksti pääsi viimein kehyksiin.

Onni

Pitkästä aikaa tein korun omaan ranteeseeni; howliitista ja hopeasta. Valkoisen ja harmaan sävyt sopivat jollakin tavalla talviseen koruun. Yleensä näihin korupostauksiin olen lisännyt Coelhon ajatuksia, niin myös tänään. Ystävän kanssa puhuimme onnesta ja sen tavoittelusta. Yöpöydällänikin on Titti Holmerin kirja Onnellinen nyt. Tästä syystä päivän ajatukset sivuavat onnea.

Onni ei ole pysyvää. Se koostuu aina hetkistä, ja siksi me emme voi istahtaa mukavasti nojatuoliin ja jäädä vain katselemaan maailmaa. 

Paulo Coelho - Kolumni - En ole onnellinen

***

Onnelliseen elämään tarvitaan hyvin vähän. Kaikki on ihmisen sisimmässä, hänen ajattelutavassaan. 

Marcus Aurelius

Tämän ystävä lähetti minulle viikolla :)

Tyynyjä, tyynyjä, tyynyjä

Vastaikään kiinnitin huomiota siihen, miten paljon tyynyjä kotonani on. Pelkästään olohuoneessa niitä on vino pino ja kahteen isompaan "lattiatyynyyn" pitäisi ommella uudet päälliset, että ne saisi käyttöön. Jostakin syystä tämäkin projekti on ottanut vähän aikaa.

Makuuhuoneen tyynyjen välissä on piilopaikka pikku-kainaloiselle :)

Rahin päällinen

Ostin jo kesällä Joensuun Taitokorttelissa käydessä mustaa trikookudetta. Mielessä oli jo silloin tehdä vanhaan rahiin uusi päällinen. 

Lankavyyhtien keriminen on aina yhtä työlästä hommaa. Varsinkin, kun se pitää aina aloittaa itsekseen, jolloin syntyy silkkaa solmua solmun perään. Onneksi ystävä tuli apuun. 

Kauhavan Kangas-aitan sivulta löytyy hyvä ohje, jota voi soveltaa oman rahin mittojen mukaan. Virkkuukoukkuna N:o 7. 

Lauantai

Rakas ystävä tuli käymään. Pikainen visiitti, ilta yhdessä. Paljon kivoja juttuja. Kalenteriin päiviä ylös, ruoanlaittoa, kuulumisten vaihtoa ja jälleen kerran sohvalle nukahtamista :) 

Omalle puhelimelle sopivaa huopaista kännykkäpussia Landelta olen odottanut viime Habitaresta saakka. Nyt sain sen!!! Hymy on korvissa saakka. Kiitos!

Ensi viikolla Matka-messuille!