Toukokuun alku

Hyvää toukokuun alkua!

Tähän vielä yksi tämän hetkisistä lemppareista :)

Teippiä

 

Käydessäni Clas Ohlssonilla ostin Dymoon kohokirjoitinteippiä. Siellä oli pakkauksia, jossa oli pelkkää mustaa teippiä. Normaalisti kirjakaupasta hakiessa joutuu ostamaan pakkauksen, missä on mustan teipin lisäksi punainen ja sininen - jotka jäävät melkein aina käyttämättä.
 

Samalla reissulla ostoskoriin sujahti - onko nämä nyt jotakin washiteippejä tmv.  

Kotona piti testata jokatapauksessa. 

Nättejä, nättejä - mutta pito ei ole paras mahdollinen. 

FOLLOW YOUR HEART

Lisää hartsikoruja, edellisistä on jo tovi. 

Seuraa sydäntäsi - asia, josta halusin muistuttaa rakkaitani.

Kevätsiivousta

Olen viime päivien ajan kolunnut kotona paikkoja; käynyt tarpeettomia tavaroita läpi, järjestänyt, pinonnut, siirrellyt huonekaluja, tuskaillut ja siirrellyt lisää huonekaluja. Urakka on yhä kesken, mutta suhteellisen hyvällä mallilla. 

Vaihtelin samalla tauluja ja ruuvasin yhden taulun paikalle koukun. Yllättävän pieni asia, joka jaksaa ilahduttaa. Siihen on helppo ripustaa, vaikka seuraavan päivän vaatteet aamua varten odottamaan. 

Näitä "pesulahenkareita" saisi olla enemmän. En tiedä, miksi olen tykästynyt niihin. Varmaan siksi, että ovat niin yksinkertaisia. Musta-valkoinen neuletakki löytyi poikien alerekistä. Koko taitaa olla luokkaa 152/158, mutta passaa hyvin. Minä en ole niin tarkka myöskään siitä, miten päin napit takissa ovat :) Hauskin ostos vähään aikaan!

Ongelma

Kerran aiemmin jo mietiskelin sitä, miten paljon tyynyjä täällä kotona on. Ratkaisin niiden säilytysongelman hetkellisesti sillä, että hain kellarikomerosta mummon vanhan korin, jossa hän kuljetti pyykkejä aikoinaan pesutupaan. Näin sohvilla olevia tyynyjä ja vilttejä sai koirilta turvaan. 

Tai niin ainakin hetkellisesti luulin...

Ihmetys oli aluksi suuri, kun huomasin mitä kaksikko oli keksinyt. Ja pokassa oli lopulta pitelemistä, kun seurasin niiden ahtautumista koriin, jossa parhaimmillaan oli kaksi vilttiä ja neljä untuvatäytteistä tyynyä. 

"Mitä? Eikö täällä saakkaan olla?"

Kaunis koti

Jotkut kodit ovat sellaisia, että jo ensimmäisellä käynnillä ihastut niihin. Ne eivät ole yksinomaan kauniita, vaan myös persoonallisia ja asukkaidensa oloisia. Muistan elävästi aivan ensimmäisen kerran, kun vierailin täällä - mieleni räpsi koko ajan kameralla kuvia ja silmäni vaelsivat malttamattomina ahmien uusia toinen toistaan kauniinpia esineitä, asioita ja sisustuksellisia oivalluksia.  

Viimein sain kutsun, jota olin odottanut pitkään - minua pyydettiin valokuvaamaan tämä koti. Olin innoissani! 

Ystäväni oli jokin aika sitten palannut Kööpenhaminasta, joten kahvipöydässä donitsien ohella sain kuvausten lomassa nauttia Tanskasta tuoduista sisustuslehdistä. Esittelen myöhemmin yhden blogin, johon tutustuin juuri näitä lehtiä selatessa. 

Hauska idea!
Pienet numerot tuolien selkämyksissä.

Tämän kaapin tuunausta taisin olla avustamassa vuosia sitten. Se oli hauskaa! Nyt sen sisältönä on kauniit lasipurkit, kynttilät ja niiden säilytyslaatikot, Pentikin porot ja sievät keramiikka-astiat. 

 

Ystävät ja perhe 

Ja mitä olisi koti ilman koiraa - ei mitään!

Tässä talossa hännänheiluttajia on kaksinkappalein.

Nuoren neidin seinällä on juuri se teksti, johon ihastuin viime kesäisellä Joensuun reissulla. Eräässä sisustusliikkeessä näin taulun, jonka teksti jäi pysyvästi mieleeni. 

Jotkin asiat ottavat hieman aikaa toteutuakseen. Kun nämä kuvat otettiin oli ystävälläni jo vahvasti mielessä asunnon myyminen. 

Nyt seuraava askel on otettu - lisää kuvia ja tietoa asunnosta löydät täältä. 

Käy kurkkaamassa!

Kaapin tuunaus pienellä vaivalla

Maaliskuun alussa Hyvinkäällä ovensa aukaisi ihastuttuva sisustusliike Wanilla Rose. Kävin siellä avajaisviikonloppuna ja voin todella suositella vierailua muillekin! 

Kaunista, kaunista! Käy kurkkaamassa blogi osoitteessa: http://www.wanillarose.blogspot.fi/

Vanha rakas kaappi sai pienen ilmeenkohotuksen keraamisilla Tähti-nuppivetimillä. 

Ja saman teeman annoin jatkua kodin kynnysmattoon myös. 

Jos Fenshui-oppeja noudatetaan niin ulko-oven, sen edustan, tuulikaapin ja eteisen pitäisi olla aina mahdollisen kutsuvat ja siistit, jotta hyvät asiat olisivat tervetulleita kotiin. Ne ovat tietyllä tavalla haltijansa käyntikortteja ja kertovat meistä paljon. Itse tunnen suurta helpotusta siitä, että viime keväänä sain eteisremontin viimein tehtyä, koska allekirjoitan myös "käyntikorttiajattelun". 

Vanhassa kynnysmatossa oli teksti: Never mind the dog beware the owner. Nyt toivotan vieraani tähtinä sisään!

Pääsiäisloma

Vapaat vihdoinkin!

Virkatut pääsiäismunat

Nämä taisin tehdä jo muutama vuosi sitten, mutta ovat vain jääneet kuvaamatta. Styroxisten munien päälle on virkattu ohuesta langasta "kuoret". Aloita pohjasta ja etene ylöspäin.

LIVE YOUR LIFE

Elämä on tässä ja nyt. Aina sitä ei tahdo muistaa. Hartsikorukokeiluista syntyi tällaisia riipuksia: yhden annoin ystävälle lahjaksi, yhden pikkusiskolle ja yhden jätin itselleni. Tästä tuli yksi ehdottomista lempikoruistani :)

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Tähän sopii kuin nenä päähän seuraava teksti:

Sunnuntain luxusta

Kiireetön aamu. Kuppi kahvia ja uusi sisustuslehti. Aina yhtä toimiva yhdistelmä. Maratonpuhelu rakkaan ystävän kanssa, joka vinkkasi leffasta Vaihtamalla paranee. Se oli tietenkin katsottava heti! 

Tämän jälkeen saikin vetää uudet juoksulenkkarit jalkaan. Asicsin Nimbukset  - tykkäsin todella! Niken Free TR Fit 2 menee sisäkäyttöön - tuli päivitettyä samalla kertaa molemmat kengät. 

Tekstit kehyksiin

Vihdoin sain ostettua kehykset teksteille. 

Nyt vielä, kun löydän oikeat paikat tauluille. 

Palmikkovillapaita

Vihdoinkin valmis - nappeja vaille

Tätä tehdessä vaadittiin pitkää pinnaa ja soveltamiskykyä.

Alkuperäinen innoituksen lähde - isän villapaita. Sellainen, josta olen aina pitänyt. Olisin kuulemma saanut tämänkin omakseni, mutta se oli liian iso - oli siis tehtävä oma. Ja koska ohjetta ei ollut valmiina, tästä syystä oli otettava vähän mittoja, piirrettävä kuvioita ruutupaperille ja laskettava silmukoita. Kiinnostus meinasi välillä loppua kesken, mutta loppu hyvin - kaikki hyvin. 

Tässä vaiheessa oltiin voiton puolella jo! Elämäni ensimmäinen tämänlainen kaulus, jota varten piti hieman koluta ystävän Novita-lehtiarkistoja. Kiitos M!

Rakas kummityttöni on innostunut myös neulomisesta. Olen äärimmäisen ylpeä palmikoista, joita hän tekee. 

Kurkkaa Sukkapuikko & puuvilla :)

Yhdessä

Pukinkontissa oli jouluna uudet lakanat. Marimekon Yhdessä. 

Kiitos S - nämä ovat ihanat!

Se tunne, kun menet juuri vaihdettuihin lakanoihin ensimmäisen kerran nukkumaan - sitä on vaikea verrata mihinkään :)

Faith-teksti pääsi viimein kehyksiin.

Onni

Pitkästä aikaa tein korun omaan ranteeseeni; howliitista ja hopeasta. Valkoisen ja harmaan sävyt sopivat jollakin tavalla talviseen koruun. Yleensä näihin korupostauksiin olen lisännyt Coelhon ajatuksia, niin myös tänään. Ystävän kanssa puhuimme onnesta ja sen tavoittelusta. Yöpöydällänikin on Titti Holmerin kirja Onnellinen nyt. Tästä syystä päivän ajatukset sivuavat onnea.

Onni ei ole pysyvää. Se koostuu aina hetkistä, ja siksi me emme voi istahtaa mukavasti nojatuoliin ja jäädä vain katselemaan maailmaa. 

Paulo Coelho - Kolumni - En ole onnellinen

***

Onnelliseen elämään tarvitaan hyvin vähän. Kaikki on ihmisen sisimmässä, hänen ajattelutavassaan. 

Marcus Aurelius

Tämän ystävä lähetti minulle viikolla :)