Hii-op

Kaverukset

Emeli

Tämä ei tarvitse mitään tekstejä.

Usko siihen mitä teet

Solia ja sorkkarautaa

Jotkin asiat elämässä ottavat enemmän aikaa tekeytyessään. Pitkään olen mielessäni remontoinut eteistä, siirtänyt ja siirtänyt, odottanut tiettyä kipinää. 

Nepalissa ollessani opin monien asioiden joukossa kärsivällisyyttä - sitä, ettei asiat aina tapahdu sillä tempolla kuin itse haluaisi. Joillekin asioille on annettava aikaa, mutta sitten kun ne lähtevät tapahtumaan se voi olla kuin heittäisi bensaa liekkeihin. 

Äitienpäiväviikonloppuna, sen lisäksi että juhlimme rakkaita äitejä, ystäväni oli kylässä ja aloitin viimein remontoimisen. Isän tuoman sorkkaraudan ja veljen avustuksella vanhat kaapistot irrotettiin ja kannettiin tieltä siirtolavalle.  Tästä hetkestä eteenpäin ei ole ollut vapaa-ajanongelmia. 

Häähumua

Kaksi ystävääni on pyytänyt minua kaasoikseen. 

Kieltämättä olen aika otettu. 

Ihmiselle, joka ei koskaan ole haaveillut häistä, miettinyt miltä tuntuisi astella alttarille ja valita hääpukua - tämä on todellinen haaste. 

Kiitos luottamuksesta! 

Toinen ystävistäni tuli luokseni kylään. Paneuduimme asiaan sen verran, että ostimme häälehtiä, katselimme pukuja ja nautimme kuohuvaa. Valvoimme "aikaiseen" voidaksemme nukkua "myöhään". Olimme väsyneitä, mutta onnellisia. 

Yksinkertaiset asiat ovat aina parhaita. Ne hetket, jolloin ei ole kiire minnekään. Kestää se sitten kuinka lyhyen ajan tahansa, kunhan voit hypätä siihen! 

Yhtä juoksua

Kesää kohti lähestyessä yhteiset harrastukset pikku hiljaa vähenevät. Juoksukavereiden kanssa pistettiin kausi pakettiin muutama viikko sitten. Istuttiin iltaa yhdessä, saunottiin ja syötiin. 

Kiitos teille kaikille seurasta, yhdessä juostuista kilometreistä, siitä energiasta, mikä lenkeillä virtasi silloinkin, kun ei vain olisi pätkääkään kiinnostanut vetää lenkkareita jalkaan. Miten hauskaa onkaan ollut tutustua uusiin ihmiseen, joihin muuten ei välttämättä koskaan olisi törmännyt.

Kun remppa täällä kotona valmistuu, nähdään kesälenkeillä! 

Ystävän luona

Kuten aiemminkin olen sanonut, on aina yhtä mukava kuvata ystävien koteja. Ja kun nyt kaivellaan näitä vanhempia valokuvia niin kesäkauden alkuun on hyvä laittaa tämä postaus. Tästähän on jo vähän aikaa... tomaatintaimista sen huomaa :) Vai miten pitkällä ne nyt ovat? Itse olen tänä keväänä niin jälkijunassa, että parvekkeen puunasin vasta viime viikonloppuna ja istutin samalla yrttien siemenet. 

Tämän "hyllykön" olisin mielelläni ottanut omalle parvekkeelle

Ystävälle tiedoksi: Partsi kuntoon, tulen pian visiitille!

HCR

Kaikkeen sitä tuleekin suostuttua! 

Viime kesänä yksi ystävistäni pyysi minua mukaan keväiselle Helsinki City Runille. Lupauduin sen kummempia miettimättä ja koska lupaukset on aina pidettävä, eilen vedettiin lenkkarit jalkaan ja laitettiin numerolappu rintaan.  

Koutsi oli Saksassa, mutta mukana juoksemassa onneksi ystävä, perhettä, tuttuja juoksukavereita ja meidän lisäksi monta muuta - ilmoittautuneita oli tänä vuonna huimat 16 000. Ihan mieletön tapahtuma!

Nepali

En tiedä mistä aloittaa. Kun katselen Nepalin valokuvia läpi, olen yhä sanaton. Uskomaton matka! Pitkäaikainen haave, joka vihdoin toteutui; henkeäsalpaavia maisemia, unohtumattomia hetkiä, läheiseksi tulleita ihmisiä, pitkiä vaelluskilometrejä, luonto, vuoret ja kulttuuri. 

Niin paljon ennätti tapahtua ja niin paljon nähdä, ettei kaikkea sitä vieläkään käsitä. Valokuvia reissussa tuli otettua reilu tuhat ja siitä joukosta on mahdotonta valikoida pientä määrää kuvia näytille. 

Auringonnousu Annapurnan perusleirissä, langureita metsän siimeksessä, ihmisvilinää Katmandussa... Yksi asia, joka painui lähtemättömästi mieleeni oli paikallisten kasvoilla oleva hymy ja ystävällisyys. Sitä ei voi unohtaa!

Macchapucchre (Fishtail Mountain)

Annapurnan perusleiristä

Rhododentrojen kukintaa

Paikallista kuljetuskalustoa

Perhe pitää aina yhtä!

Hymy on kuin ikkuna. josta näkee että sydän on kotona

Lisäilen tänne pikkuhiljaa lisää matkakuvia! 

Tässä kuitenkin esimakua, koska näitä on kyselty :)